Stressipakolaiset

Aasian matkan tarkoitus oli itse matkan lisaksi lahtea rentoutumaan ja etsimaan inspiraatiota ja motivaatiota gradujen vasaamiseen. Olemme kuitenkin saaneet huomata, etta vaikka Suomen arjen murheet ovat jaaneet taakse, tilalle tulee vahan erilaisia huolenaiheita.

Perjantai-iltana kuudelta nousimme bussiin, aurinko laski ja tuli hamaraa, Kathmandu naytti erilaiselta ja kauniilta, tuntui taas niin hullulta ajatella, etta oikeasti olemme taalla. Puristin sylissa jo nyt hankittua joulahjaa ja ikava iski. Kun loytaa jonkun, jonka kanssa haluaa viettaa joka paivan aina silmien avaamisesta ja aamukahvista siihen saakka, etta valot sammutetaan ja toivotetaan hyvaa yota, niin millainen mielenhairio saa ihmisen vapaaehtoisesti lahtemaan tuhansien kilometrien paahan toisesta neljaksi kuukaudeksi? Valilla on muistuteltava itselleen, miksi tanne halusi ja mista oli haaveillut kaikki ne vuodet, jolloin tama matka tuntui utopistiselta unelmalta.

Kathmandun sininen hetki vaihtui kuitenkin pian yokkailyyn, kun paivallinen ei viihtynytkaan mahassani. Vaikka Intia on roskaisten ojien ja kadunvarsien luvattu maa, olen itse koittanut vieda aina kaikki roskat majapaikkojen roskiksiin. Nyt kuitenkin heittelin kaytettyja muovipusseja bussin ikkunasta mutaisiin ojiin ja toivoin, etta paattymattomalta tuntunut 13 tunnin yobussimatka loppuisi ja paasisin lepaamaan.

Perilla vasyneita matkalaisia odotti harmaa ja polyinen kaupunki. Rinkkamme olivat sotkeutuneet harmaiksi tavaratilassa ja heti bussista hypatttyamme kymmenen riksakuskia keraantyi ymparillemme tiedustelemaan, minne olimme matkalla. Janakpur ei ole mikaan turistikohde, joten minne tahansa mennimmekaan, kaansimme kaikkien paat. Valilla on aika raskasta olla nahtavyys.

Kaiken lisaksi tapaturmat tuntuvat seuraavan meita: pommi rajahti Delhin hovioikeuden edessa kaupungissa oleillessamme, Agra-Varanasi-valin juna tormasi siita seuraavana paivan, kun olimme itse taittaneet saman junamatkan, Lumbinissa ollessamme maa jarisi, nepalilainen turistikone syoksyi maahan Kathmandun lahella jatettyamme kaupungin ja eilen aamulla guest housemme parvekkeelta katselimme tulvivia katuja, ihmiset olivat polviaan myoten vedessa. Vaikka meille ei kuitenkaan ole onneksi sattunut mitaan, ymparilla tuntuu tapahtuvan koko ajan kaikenlaista. Ja toisaalta, vaikkei stresseilta nyt ollakaan onnistuttu saastymaan, niin ehka ainakin omat gradu-huolet tuntuvat kotiin palatessa aika pienilta aasialaisiin harmeihin verrattuna.

Toivottavasti Etela-Intiassa paastaan viimein todella rentoutumaan :)

Angry monkeys & holy monks

Tanaan nepalilainen ystavamme johdatti meidat temppelille. Matkalla kohtasimme sopoja apinoita, jotka eivat osoittautuneet sittenkaan niin sopoiksi alkaessaan himoitsemaan kasissamme olevia kookospahkinanpaloja. Ellu saikahti nalkaista apinaa niin, etta joutui luovuttamaan oman siivunsa. Onneksi kohtaamisemme musisoivien buddhalaismunkkien kanssa oli vahemman dramaattinen. Seurasimme munkkien meditoimista, pyoritimme rukousmyllyja ja ihailimme maen paalta avautuvaa nakoalaa Kathmandun laaksoon. Huomenna jo kuitenkin jatamme taman jarisevan laakson ja matkaamme Janakpuriin.

Viimeisena iltanamme Lumbinissa vuokrasimme pyorat ja kavimme sunnuntaiajelulla Buddhan synnyinpaikalla seka luostarialueella. Buddha-paikassa oli rauhallista ja seesteista ja pyoraily vehreissa maisemissa oli parasta. Valitettavasti pimeys laskeutui kesken pyoraretken, joten muut nahtavyydet jaivat nakematta.

Eilen aamulla hyppasimme rinkkoinemme minibussiin, paamaaranamme paakaupunki Kathmandu. Matkatavarat bussin katolla, matka eteni popit soiden ja vuohia vaistellen varsin vauhdikkaasti. Tai niin luulimme, mutta huomasimme kuskin pitavan taukoja kovin usein, joten matkan arvioitu kesto kuudesta ja puolesta tunnista venahti yhdeksaan tuntiin. Jannittavien vuoristoteiden jalkeen laskeuduimme kuitenkin vihdoin Kathmanduun. Perilla kohteessa uusi nepalilainen tuttavamme auttoi meita loytamaan edullisen guest housen (torakoita, reika seinassa ja virkistavan jaakylma aamusuihku ei valttamatta ollut sita mita odotimme, mutta onneksi saimme vaihtaa huonetta) ja vei meidat illalliselle syomaan mainioita momoja. Sunnuntain maanjaristys sai meidat vahan jannittyneiksi eilen, mutta jaristys ei tapahtunut taalla Kathmandussa joten kaikki hyvin.

Rentoilua Lumbinin kylassa

16 tunnin matkustamisen jalkeen olemme viimein perilla Nepalissa. Matkaan mahtui yksi yojuna, kaksi bussimatkaa seka yksi jeeppikyyti. Nepalilaiseen jeeppiin muuten mahtuu helposti 23 matkustajaa.

Lumbini on rauhallinen pikkukyla, jonka kaupat sulkeutuvat 8-9 aikaan illalla ja jossa sahkot katkeilevat koko ajan. Ihanaa on se, etta ihmiset ovat rentoja, ymparilla ei pyori kymmenia riksakuskeja eika liikenteen melu haittaa tarykalvoja. Majatalomme kattoterassilta nakee sinappipeltoja ja jossain hyvin kaukana siintavat utuiset vuoret.

Huomenna ehka vuokraamme pyorat ja lahdemme retkelle katsastamaan Buddhan synnyinpaikan seka alueen temppelit.

Pikkujuttuja

Viimeinen paiva Varanasissa, vahan haikeaa. Majapaikka ja kaupunki ihmisineen ovat olleet ihania, ja vaikkei tanaan ehka tullutkaan varsinaisesti tehtya niin paljon, koko ajan on ymparilla nahtavaa: katukauppiaiden tomaatit, perunat, kurpitsat ja munakoisot punotuissa koreissa kauniissa riveissa ja pinoissa, vanhan kaupungin kapeat kadut, joilla kulkukoirat nukkuvat paivan paahteessa, lehmat keskella vilkkaita risteyksia, ja vaikka kaikki hakkaavat toisilleen torviaan taukoamatta, lehmat ohitetaan sievasti. Gurujen valkoiset, pitkat parrat ja oranssit kaavut, valtavia kuormia painsa paalla kantavat naiset, katoilla nukkuvat ihmiset, apinoiden valtaama talon raunio, naruilla kuivuvat varikkaat vaatteet, Ganges puolikuudelta sinisessa aamussa. Viuhkan muotoinen yliopistoalue, sienten mallisiksi leikatut puut, paakirjasto, johon ei paase ilman passia. Herttainen taloustieteiden opiskelija, joka hyppaa pyoransa selasta jutellakseen kanssamme, riksakyyti kahden valkoisiin pukeutuneen papan kanssa. Ruokien, parfyymien ja suitsukkeiden tuoksu kotikadulla, majatalon uskomattoman ihana ruoka, suloiset pikkukoululaiset, jotka huutavat hello!

Mutta rinkat on taas kerran pakattu, aika lahtea tinkaamaan riksakuskien kanssa ja suunnata rautatieasemalle. Huomenna tahan aikaan Lumbinissa, Buddhan synnyinkaupungissa!

Hyvat, pyhat papat

Varanasissa on hyva olla. Majoitumme vanhassa kaupungissa vahan rauhallisemmalla alueella, joten riksakuskit ja kaupustelijat eivat ole koko ajan kimpussamme. Guest housemme yhteydessa on myos silkkikauppa, jossa ihana pappa esitteli meille laatuhuiveja ja kertoi viisauksiaan. Ostimme papalta pitkahihaiset, kasintehdyt paidat joilla voimme suojautua moskiitoilta ja joita voimme pitaa temppeleissa. Yolla satoi kovasti, joten tanaan saa on ollut hieman viileampi, mika on hyvin tervetullutta vaihtelua tahan vallitsevaan nihkeyteen. Tarkoituksemme oli nousta tanaan auringon kanssa yhta aikaa ja menna katolle kuvaamaan Gangesia. Kellon soidessa kaansimme kuitenkin kylkea ja totesimme auringon nousevan huomennakin. Kamerani lakkasi toimimasta Agrassa (lieko Taj Mahalin mahtavuus ollut liikaa sille), joten paitamyyjapapan johdolla ostin uuden. Haluaisin kuvata naita ihmisia jatkuvasti: naisia kauniissa sareissaan, kapealanteisia miehia, veikeita lapsia ja turbaanipaisia vanhuksia. Tiedamme ettei se ole kovin soveliasta, mutta otamme toisinaan salakuvia.

Kohtasimme tanaan myos toisen viisaan papan. Han oli pyha pappa, joka vei meidat temppelille ja opetti muutaman sanan hindia ja sanskritia. Pappa kehotti meita tulemaan tanaankin illalla ghatille seremoniaan ja tuomaan kukkia ja suitsukkeita. Mutta viela emme tieda minne tiemme meidat vie!

Kultainen kolmio ja pyha kaupunki

Delhista matka on edennyt vauhdilla.
Kallis automatkamme osoittautui rahanarvoiseksi. Jaipur oli kaoottisen Delhin jalkeen mukava nahtavyyskaupunki. Jaipurista matka jatkui kohti Agraa. Delhi-Jaipur-Agra -reittia kutsutaan myos kultaiseksi kolmioksi. Kuskimme tarjosi meille aamuchait kadunvarsikuppilassa matkan varrella ja lauloimme hanelle suomalaisia lauluja. Kuskin lahteminen oli vahan haikea hetki, ehdimme kuitenkin jo vahan ystavystya niin monen yhdessa vietetyn paivan aikana kielivaikeuksista huolimatta. Meita alkoi harmittaa kun kuulimme etta, matkatoimiston pomot maksoivat kuskille kuukausipalkkaa vain murto-osan siita summasta, mita meidan yksi matkamme maksoi. Niinpa ostimme hanelle muistoksi englannin oppikirjan. Vanha kun oli resuinen, oljyinen ja vanha kuin taivas.

Taj Mahal on nyt nahty. Se oli juuri niin uskomaton kuin kuvista on voinut kuvitella! Onneksi olimme kuulleet etta hyva vierailuaika on aamunkoitteessa, ja vaikka aurinko jo paistoikin perille paastyamme, saimme kiertaa palatsin rauhassa ilman ymparilla haseltavia hannystelijoita.

Olemme myos selvinneet ensimmaisesta junamatkastamme Agrasta pyhaan kaupunkiin Varanasiin. Meilla oli makuupaikat kolmen intialaisen kanssa samassa loosissa. 13-tuntinen matka sujui hyvin rinkat sankyyn lukittuna ja reput tyynyna, eivatka vessatkaan olleet kovin paljon suomivastinettaan kamalampia.

Juuri asken kavimme katsomassa hindurituaalia Ganges-joen varrella. Suitsukkeiden tuoksu ja savu seka soivat kellot loivat yhteenkuuluvuuden tunnetta valkoisten ja intialaisten valilla suuressa vakijoukossa.

Pyhasta kaupungista matkamme jatkuu parin paivan paasta Nepalia kohti.

Turistit Delhissa

Hengastyttava Delhi. Taman paivan tavoitteena oli herata aikaisin, hankkia junaliput Agraan ja kayda tsekkaamassa kaupungin nahtavyydet. Nukuimme kuitenkin reippaat 11 tunnin younet, joiden jalkeen pakkasimme arvotavaroitamme noin kahden tunnin ajan Madventures-oppien mukaisesti kettureppuihimme ja erinaisiin piilopaikkoihin. Ehka opimme hieman nopeammiksi jossain vaiheessa reissua. Taman jalkeen lahdimme nalkaisina (virhe!) etsimaan aamiaista ja junalippuja. Lonely Planetin jattaminen hotelliin osoittautui myos jokseenkin kalliiksi virheeksi. Nimittain, sen sijaan etta meilla olisi kakkosluokan junaliput Agraan, meilla on nyt oma autonkuljettaja Jaipuriin ja Agraan seka ensimmaisen luokan junaliput Varanasiin ja Gorakpuriin. Tasta lystista maksoimme tietysti aivan liian monta rupiaa, mutta nain kay kun tekee nalkaisena paatoksia ja luottaa matkatoimiston kylttiin jossa mainitaan 'government'. Kuljettajamme sentaan on mukava vaikka puhuukin aika vahan englantia (mutta kuuntelee Justin Bieberia) ja luulee meidan olevan surullisia jos emme hymyile jatkuvasti... Han vei meidat myos Lootustemppelille, jonne sipsutimme paljain jaloin ja kuuntelimme nuorten bahai-tyyppien juttuja. Vaikka yolla jarisi maa ja hovioikeuden edessa rajahti pommi, olemme olleet turvassa. Huomenna kohti pinkkia kaupunkia!

Jet-laget ar framme!

Ollaan oltu kohta kokonainen paiva Delhissa. Saavuttiin utuiseen 27 asteen lampoon paikallista aikaa viiden jalkeen aamulla. Vaihdettiin ennakkoon varattu jokseenkin luotaantyontavalla alueella sijainnut hostelli vahan fiinimpaan hotelliin, missa ollaan nyt kaksi yota. Perjantaina junaillaan Agran turistirysaan ihailemaan Taj Mahalia, mista sitten otetaan suunta kohti Nepalia.

Taalla on kuumaa ja kosteaa, kamalasti vakea, kulkukoiria, riksoja, mopoja, autoja ja melua. Pahimman sokin itselleni meinasi kuitenkin aiheuttaa hajut, koirien reviirinmerkkaukset ja kadunvarsien roskalajat kun yokottavat aika tehokkaasti. Eka ruokailukin oli vahan jannittava, toivotaan, ettei Delhi belly yllata!

Kuvia ja muuta myohemmin, ajattelin vaan ilmoitella, etta elossa ollaan :)

ps. erityisterkut Sanelle ihanasta tekstarista, anteeksi, en ehtinyt vastata! Ootte ajatuksissa :)

Iik!

Lento Delhiin on enää kahden yön päässä, joten kai munkin olisi aika avata sanainen arkkuni.

Perhoset ovat löytäneet reittinsä mahaani, vaikka vielä eilen en oikein tajunnut, että ihan kohta ollaan menossa. Korkkasin tänään kuitenkin maitohappobakteeripurkin ja yhtäkkiä kaikki alkoi tuntua paljon konkreettisemmalta. Olen tämä illan pakannut Piian luona Turussa rinkkaa. Enää en jaksa stressata siitä, onko kaikki tarpeellinen mukana vai ei. Eläähän siellä perilläkin ihmisiä, ja selviävät päivästä toiseen, joten miksei sitten mekin.

Aika on mennyt kamalan nopeasti, koko kesä vaan hurahtanut ohi. Kaikki pieniltäkin tuntuvat jutut on tuntunut tavallista tärkeämmiltä. Oon pessyt mattoja, käynyt äidin kasvimaalla, pyöräillyt Oulun valoisassa yössä, käynyt torikahveilla, katsellut Saanaa kotipihalta ja järvimaisemia kanootin kyydistä, riidellyt ja sopinut siskon kanssa ja viettänyt aikaa maailman parhaassa kainalossa.

Vaikka odotankin jo kovasti temppeleitä, basaareja, jooga-kurssia, Nepalin vuoristoilmaa, Vietnamin saaristoa ja mitä kaikkea näiden väliin ikinä mahtuukaan, niin silti kesällä mielessä pyöri eniten se hetki, kun näkee taas ne tutut kasvot, jotka karkasi viikko sitten Kiinaan. Käytännön asiat, kuten Ellun pohtimat vakuutukset, tuntui jotenkin kaukaisilta jutuilta, joiden ajattelin hoituvan itsekseen (melkeen hoituivatkin niin :)). Nyt on kuitenkin laukut pakattu, taskussa paikallista valuuttaa ja lentolippuja Helsingistä Intian, Thaimaan ja Kiinan kautta takaisin tammikuun pakkasiin. Vähän jänskättää.

Lopuksi laulu vanhemmille, jotka kuitenkin huolehtii enemmän kuin on terveellistä :)

Kuullaan Intiasta!

<3: Tuuli