Pikkujuttuja

Viimeinen paiva Varanasissa, vahan haikeaa. Majapaikka ja kaupunki ihmisineen ovat olleet ihania, ja vaikkei tanaan ehka tullutkaan varsinaisesti tehtya niin paljon, koko ajan on ymparilla nahtavaa: katukauppiaiden tomaatit, perunat, kurpitsat ja munakoisot punotuissa koreissa kauniissa riveissa ja pinoissa, vanhan kaupungin kapeat kadut, joilla kulkukoirat nukkuvat paivan paahteessa, lehmat keskella vilkkaita risteyksia, ja vaikka kaikki hakkaavat toisilleen torviaan taukoamatta, lehmat ohitetaan sievasti. Gurujen valkoiset, pitkat parrat ja oranssit kaavut, valtavia kuormia painsa paalla kantavat naiset, katoilla nukkuvat ihmiset, apinoiden valtaama talon raunio, naruilla kuivuvat varikkaat vaatteet, Ganges puolikuudelta sinisessa aamussa. Viuhkan muotoinen yliopistoalue, sienten mallisiksi leikatut puut, paakirjasto, johon ei paase ilman passia. Herttainen taloustieteiden opiskelija, joka hyppaa pyoransa selasta jutellakseen kanssamme, riksakyyti kahden valkoisiin pukeutuneen papan kanssa. Ruokien, parfyymien ja suitsukkeiden tuoksu kotikadulla, majatalon uskomattoman ihana ruoka, suloiset pikkukoululaiset, jotka huutavat hello!

Mutta rinkat on taas kerran pakattu, aika lahtea tinkaamaan riksakuskien kanssa ja suunnata rautatieasemalle. Huomenna tahan aikaan Lumbinissa, Buddhan synnyinkaupungissa!