Neljan paivan aikana liikuimme valtavan pitkan matkan. Matkaan mahtui monta kaannetta: polyinen bussimatka Patnaan, majapaikan metsastaminen kahdelta yolla, lennot Bengaluruun samassa koneessa ylaluokkaisten intialaisten kanssa seka jatkoyhteysjunalipuista taisteleminen. Intian junalipujen varaussysteemi on taysin kasittamaton. Liput ovat viikoiksi eteenpain varattuja, turisteille on 2 henkilon varauskiintio per juna ja yhtakkia kaksi paivaa ennen matkaa varautuu uusi kiintio uusilla paikoilla, puhumattakaan varauslistoista tai siita etta puoli tuntia ennen junan lahtoa paikkoja yhtakkia loytyykin. Lopulta saavuimme kuitenkin vihdoin paamaaraamme Pondicherryyn bussilla jossa ei ollut ovia. Todellinen ilmastoitu bussi.
Pondicherry on entinen ranskan siirtomaakunta ja vanhojen aikojen henki nakyykin miltei joka kadunkulmassa. Meilla on huone ranskalaisperheen omistamassa majatalossa rauhallisella kadulla ranskalaiskorttelissa. Tana aamuna soimme perheen keittiossa aamupalaa ja jutustelimme kaikesta Ranskan, Suomen ja Intian valilla. Tama ihana merenrantakaupunki on sopiva tuulahdus Eurooppaa keskella Intiaa. Taalla on hyva olla ja vain nauttia olemassaolosta. Niin ja syoda hyvin. Ensimmaista kertaa matkan aikana tuntuu silta kuin olisimme lomalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti