Perhe on pahin. Ja korruptio.

Olemme vahan puhkoneet travellerikuplaa sitten viime kerran. Anjunaan saavuttuamme loydettiin hostelli, jota pyorittaa vanha mummeli. Koska Intiassa suku on tarkein ja vanhusten hoito jaa lasten harteille, oli mummon luona kaymassa lapsista lastenlapsiin saakka. Tutustuimme mummon tyttarenpoikaan, joka naytti meille nuorten hengailumestoja. Saimme myos perheen sedalta (kaikki sukulaisuussuhteesta riippumatta kutsuivat hanta sedaksi) kutsun perheen grillijuhliin. Tietysti hyvaksyimme kutsun; mika loistava tilaisuus nahda paikallisten elamaa livena! Tama perhe tosin oli kaikkea muuta kuin perusintialainen, silla se oli kristitty, varakas ja supermoderni kun lapsenlapsetkin asuvat Kanadassa ja Australiassa.

Juhlissa seta joi lasista raakaa vodkaa ja kertoi meille tarinoita elamastaan. Han oli hiljattain perinyt asunnon ja tullut Englannista Intiaan huomatakseen etta talo oli vallattu. Intiassa tamakin on mahdollista. Lisaksi hostellin pihaan on majoittunut perhe, joka ei suostu lahtemaan. Koko tilanne on monimutkainen, silla pihanvaltaajat ovat hinduja eika kristitty perhe halua aiheuttaa riitaa. Lisaksi Intiassa on saanto, jonka mukaan perhe joka on asunut samassa paikassa 30 vuotta, saa ostaa maan valtion maaraamaan hintaan. Perhe on valittanut viranomaisille, jotka ottavat rahaa ensin toiselta perheelta ja menevat sitten toisen perheen luo pyytamaan lisaa rahaa. Lopputulos on, etta naennaisesti jotain on yritetty tehda, mutta todellisuudessa mitaan ei tapahdu ja poliisiseta on rikastunut lyhyessa ajan hyvin paljon. Juttu on ollut oikeudessa 8 vuotta. Kaytannossa jompikumpi perhe joutuu ostamaan maan, kristityt tosin markkinahintaan, joka on noin 10 kertaa kalliimpi kuin valtion hinta.

Grillijuhlista toivuttuamme jatkoimme matkaa Anjunasta Aramboliin. Vaihdamme jo tottuneesti bussista toiseen seka matkustamme stressitta seisomapaikoilla tapotaydessa bussissa. Arambol on rauhallinen, travellerihenkea huokuva pikkupaikka jossa on kaikkea pienella alueella. Ravintoloissa on joka ilta ohjelmaa livemusasta elokuviin ja jamisessioihin. Tanaan kavimme katsomassa elokuvan, joka tosin alkoi tunnin myohassa sahkokatkon vuoksi. Odotteluun on onneksi jo tottunut, silla kaikki taalla kestaa kauan eika kenellakaan ole kiire tehda mitaan, edes tilaamaasi ruokaa. Intian paiva on luultavasti huomattavasti pidempi kuin 24 tuntia. Viihdymme taalla siihen asti, etta junamme lahtee Madgaonin kaupungista kohti Mumbaita 27 paiva.



Matkalla Anjunasta Aramboliin