Oho, aika on hurahtanut ja olemme jo Kambodzassa!
Saigonista, eli nykyisesta Ho Chi Minhista sen verran, etta 31 vuotta sitten loppui Vietnamin sota. Kavimme sodalle omistetussa War Remnants -museossa katselemassa valokuvia kaikista pahuuksista mita Yhdysvallat ovat maassa saaneet aikaan. USA:n hieno ajatus oli siis pelastaa Etela-Vietnam pohjoisen kommunistien otteesta, mutta paatyi tuhoamaan ja tappamaan kaikkea ja kaikkia. Itketti monta kertaa. Kaikkien maailman ihmisten pitaisi kayda tassa museossa, jotta nakisi mita sota saa aikaan. Pahinta kaikista on se, etta sota oli aika hiljattain, ja se etta USA jatkaa "sotimista rauhan puolesta" tanakin paivana muissa maissa, tietenkin omaa etuaan ajaen. Lisaksi sodan jaljet vaikuttavat viela pitkaan Vietnamissa. Jenkit paattivat suihkutella myos ilmaan myrkkykaasuja, jotka jaavat ihmisen kehoon ja siirtyvat sukupolvelta toiselle. Viela tanakin paivana Vietnamissa syntyy taman takia lapsia ilman kasia tai jalkoja, enka edes viitsi kuvailla milta ne kuvat nayttivat. Katukuvassa sota ei tana paivana juuri nay, silla maiseman tayttavat tuhannet skootterit ja turistit seka jaloissa pyorivat katukauppiaat ja kauneushoitolat. (Suosittelen kuumakivihierontaa)
Shokista toivuttuamme lahdimme matkaan kohti Kambodzaa. Paasimme bussilla sujuvasti suoraan Siem Reapiin asti. Tosin matka kesti 4,5h pidempaan kuin meille luvattiin, mutta mitas pienista, ainahan voi syoda evaita. Tanaan lahdimme katsastamaan maailman suurimman uskonnollisen rakennuksen, Angkor Watin, auringonnousussa. Klo 05.30 mesta oli jo taynna turisteja. No, olihan se ihan hienoa kun kivitemppelin silhuetti nakyi vasten oranssia taivasta. Maksoimme paivalipusta 20 dollaria ja kuskista 5 dollaria, joten ajeltiin sitten alueen temppeleilla koko rahan edesta, nimittain 7h. Parin ekan temppelin jalkeen kivet alkoivat vahan kyllastyttaa ja kokemuksesta tuli pikemminkin Angkor Watever. Kavimme myos temppelissa jossa Tomb Raider-leffa on kuvattu. Harmi, ettei paljon muuta muista elokuvasta kuin Angelina Jolien pikkushortseissa ja sen, etta Angelina on vienyt sopoja kambodzalaislapsia myos kotiinsa adoption merkeissa. Ainiin, punakmeerit tuhosivat aikanaan Angkor Watin patsaita, mutta se onkin jo toinen tarina.
Huomenna paasemme taas harrastamaan lempipuuhaamme eli syomaan evaita bussiin. Talla kertaa kohteena Thaimaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti