Tahan asti pisin pysahdyksemme, kokonaista kuusi paivaa, Varkalassa on hujahtanut vauhdilla. Matkaan on mahtunut lekottelua rannalla, hyvaa ruokaa, seka mukavia uusia tuttavuuksia. Toisaalta Intia jaksaa aina yllattaa, eika mitaan kotona itsestaanselvaa asiaa kannata pitaa varmana. Lemmikkikoirat ovat oisin aggressiivisia ja nukkumaan mennessa saattaa huomata etta avain ei mene lukkoon jonka seurauksena hostellin omistaja herattaa koko talon paukuttelemalla helahoidon vasaralla irti ovesta. Kauneushoitolan tati lupasi helpottaa taakkaani viemalla turhiksi havaitsemiani vaatteita naapuruston koyhille. Jatin myos maailmaa nahneen romaanini seuraavalle lukijalle ja vaihdoin sen uuteen opukseen kirjatorilla.
Huomenaamuna matkamme jatkuu kohti Goan aurinkotuoleja ja bungaloweja. Tosin nama ihanuudet saavuttaaksemme matkustamme ensin 20 tuntia junalla. Juna tuntuu kuitenkin luksusvaihtoehdolta bussiin verrattuna. Siella on WC, tasainen kyyti, makuupaikka ja chaimyyjia jotka kulkevat pitkin kaytavia kaupitellen tuota ihanaa joulun makuista teejuomaa, jota Suomessa tulemme kaipaamaan.
Jokainen paiva Intiassa tuo mukanaan yllatyksia. Kuten bussimatkatuttavuutemme Ashok filosofoi, Intiassa on kaikkein rikkainta ja kaikkein huonointa, kaikkein kauneinta ja kaikkein ruminta, kaikkein parasta ja kaikkein kauheinta. Kaikesta tasta kaikkeudesta huolimatta en voi olla laskematta paivia siihen etta lennan kotiin toisen puoliskoni luokse.
<3
VastaaPoista